Kokoajan oon jotenkin todella väsynyt.
Mun täytyy saada unirytmi kohilleen,
jotta tää elämä lähtee taas oikeille radoille.
Mä tiedän, että tosi iso osa tästä mun
stressistä ja ahdistuksesta johtuu
väsymyksestä.
Musiikki pelastaa mut joka kerta.
Kun mä kuuntelen hyvää musiikkia,
niin se rauhottaa mua.
Musiikki on mulle elämä.
En oo hyvä soittamaan enkä laulamaan,
mutta mä nautin siitä.
Oon samaan aikaan onnellinen
ja samaan aikaan epätoivonen
kun nään sen yhden.
Miks mä ihastun niin helposti?
Varsinkin niihin ihmisiin joita en
tuu koskaan saamaan.
Tälle vuodelle on luvassa niiiiin monta juttua joita
odotan ihan malttamattomana. On uv, himym ''talon altistaminen
kolmelle hosulille'' yökyläily, äiti-tytär risteily, Rooman
matka.... Niin paljon asioita joita en halua missata!
Mä otan nyt sellasen asenteen, että vaikka
tulis mitä niin tästä vuodesta tulee silti aivan paras.
Mä uskon et siinä tummimmassakin pilvessä on
jotain hyvää. Se tumma pilvi tua painostavan
tunteen mukanaan. Mutta jossain vaiheessa
alkaa satamaan, ja painostavuus lähtee pois.
Se lähtee niiden vesipisaroiden mukana pois.
Sade puhdistaa ja se antaa mahdollisuuden uuteen alkuun.
Tällä hetkellä mä seison sen tumman, painostavan pilven alla.
Ja mä tiedän, että se sade joskus vielä tulee.
Sillon kun se tulee, niin mä oon sataprosenttisesti
valmis ottaan vastaan huomisen.
Mä olen silloin valmis elämään.
<3: Pieni Runotyttö
Mä voisin sanoo aivan samalla tavalla kuin oot kirjottanu tohon kolmanneks. Kun näkee sen yhden niin on aina tosi ilonen mut samalla epätoivonen koska aattelee et ihastuminen on vaan ykspuolista :/ mäkin ihastun tosi nopeesti ja kiinnyn myös..joten ymmärrän täysin mitä kelailet! Mut voimia sulle kullanmuru! Pysy vahvana, mä tiedän et sä ja me molemmat pysytään siihen vaikka oliski välillä aivan toivottomia päiviä. Sä pääset vielä sen mustan pilven alta pois. Love u<3
VastaaPoistaKiitos ihanainen<3 kyllä tää vielä muuttuu paremmaks! Kuljetaan pää pystyssä vaikka vastassa ois mitä! :)
VastaaPoista