Toinen puoli haluaa että eristäydyn muista ihmisistä.
Se haluaa, että mä istun yöllä ja kirjotan asioita tänne
itku kurkussa. Se ei halua mun olevan onnellinen.
Se ei oo se oikee puoli musta. Mä olen oikeesti
ilonen ja positiivinen ihminen, tosin herkkä.
Tänään koulun jälkeen nauroin ja hulluttelin.
Se herätti sen oikean puolen musta eloon.
Mä janoan elämää, mä janoan vapautta.
On ihmisiä, joille oon ollu ilkeä ja varomaton.
Mä oon tosi pahoillani, mä tiedän et se ei oo tekosyy
mutta välillä mä en hallitse itseäni.
Mä haluan, että ihmiset mun ympärillä on
onnellisia. Niiden hymy tarttuu muhun.
Niiden onnellisuus saa mut edes hetkeks
kiinni elämään ja mulle se riittää.
Erään ihmisen seurassa en osaa sanoa yhtään mitään.
Mua pelottaa, että taas kusen jonkun jutun.
Että mä työnnän mun ihastuksen kohteen taas
poispäin musta. Mä en tee sitä tahallani,
en todellakaan. Mua pelottaa,että se ei
välitä musta yhtään. Oikeasti.
Mä en löydä sitä oikeeta tietä. Mä en muista
koska oisin ollu näin onneton ja samaan aikaan aivan
superonnellinen! Elämänilo vois jäädä asuun
tähän pieneen mieleen. Sillon ku oon miettiny
kuolemaa, niin mä oikeesti haluan elää. Mä
en vaan kestä tätä kipua.
Mä tiedän, että matkan aikana tuun kaatumaan monta
kertaa. Tiedän, että joskus tuntuu ettei energiaa oo
yhtään jäljellä. MUTTA mä oon päättäny, että
mä valitsen avaimen terveyteen ja onnellisuuteen.
Ei avainta hitaaseen kuolemaan henkisesti.
Mä oon onnellinen, kuinka paljon on ihmisiä jotka
saa mut nauramaan. Mä yleensä iloitsen tosi pienistä
asioista. Kuten tänään nauroin melkein vedet silmissä.
Odotan sitä yökyläilyä :D
<3: Pieni Runotyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti