Tänään ylitin itseni ja sain puhuttua syömishäiriöstä
luokan edessä. Mä en hakenut sillä huomiota, vaan
halusin kertoa asiasta joka on henkilökohtainen
eikä vaan yleistä lätinää. Ja kyllä, mä olen kerrankin
ylpeä itsestäni! Oli älyttömän helpottavaa ku sai
sanottua: ''arvostakaa teidän terveyttä, te ootte
täydellisiä just sellasina ku te ootte''.
Välillä mua ahdistaa niin paljon ettei kyyneleitä
pysty pidättään edes koulussa.
Joskus oon taas niin onnellinen, että tuntuu
että voisin huuta ja pomppia ja nauraa
ja ELÄÄ. Oikeestaan sitä mä teenkin kun
mulla on hyvä hetki.
Ekaa kertaa tässä kuussa tuntuu että kaikki tulee
kyllä muuttumaan parempaan. Viikonloppuna
nauroin niin paljon että mä haluan tavoitella elämää
entistä enemmän.
Pelkään mun ajatuksia, pelkään yksinoloa.
Pelkään iltaa, pelkään aamua.
Pelkään itseäni, pelkään lihomista.
Pelkään tätä hetkeä, pelkään huomista.
Pelkään että hukun mun ajatuksiini.
Mutta hei, kaikki nää ihanat ihmiset pitää mut täällä,
pitää mut hengissä, pitää mut kiinni onnessa<3
Mulla on hemmetin vahva ystävä. Se on ihana.
Joka ikinen kivuton päivä on askel kohti terveyttä.
Susta on tullu mulle mielettömän tärkeä tosi lyhyessä
ajassa. Sä oot mun pikku soturi. Sä olet kaunis<3
Ja hei SATA!!
<3: Pieni Runotyttö
Nää biisit on sulle!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti