En
halua aukasta silmiä, en niitä halua sulkea.
Painajainen
pyörii pääs unessa ja valveilla.
Tunnen
että mun jalat pettää ja putoan.
Tähän
kylmyyteen ja kipuun vajoan.
Sä
osaat sanoa ne oikeat ja kauneimmat sanat.
Sä
näät millon mä oon onnellinen, millon ei kanna jalat.
Nukahdetaan molemmat kerrankin rauhassa.
Nukahdetaan molemmat, nähään nukkumatin
maassa.
Sä kerroit mulle että unelmoin liikaa kokoajan.
Mä näin silti selkeästi. Mä näin sen pahan kasvavan.
Istun yksin kotona ja tuijotan seinää.
Mä nään jotain mitä muut ei nää.
Katoan. Vajoan. Haavat uudestaan avattu.
Sopeudun. Naamioidun. Mun kohdalla kaikki on salattu.
<3: Pieni Runotyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti