Hermoromahduksia, uus viilto.
Iloa ja naurua. Itkua ja epätoivoa.
Kaikkea siltä väliltä.
Joskus täytyis vaan pystyä hengittämään.
Mulla on ollu nyt rankempaa ku pitkään aikaan,
mutta mä oon päättäny että tästä vielä noustaan.
Vaikka nyt ahdistaakin, niin kyllä se valo
vielä löytyy ihan varmasti.
Mulla on älyttömän ihania ystäviä.
Yölliset juttelut <3 Koulupäivät<3
Tänään oli paloharjotus. Jotenkin pelästyin
sitä ihan hirveesti, en tajunnu et se oli harjotus.
Tuli mieleen se ammuskelu viime keväältä.
Kellekkään ei sattunu mitään, mutta
ei se silti oo helppoo.
Lähen tuulen mukaan ja katon minne se mut vie.
Löytyy onnellinen maailma, ehkä tää on mun tie.
Jokainen hymy, jokainen positiivinen nauru.
Se saa mut tunteen itteni eläväks.
Se saa mut elämään tätä elämää.
<3: pieni runotyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti