"Uupunut askel, väsynyt mieli.
Minne kuljen, mis on mun tieni.
Sulkea silmät ja pyörtyä.
Ei enää pääs järkeä.
Sekava tyttö, ei muuta enää.
Kuinka vois nousta kun jäljel ei oo enää mitään.
Pimeys painaa päälle ja uudelleen se palaa.
Miten tästä vois tulla enää tän pahempaa?
Lasinsiruja maassa ja jalat on verillä.
Pitäisikö mun turvaan vielä keritä?
Onko jotain syytä viel yrittää jaksaa
kun jäljel on kipu ja pimeys ainoastaan?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti