Tää on niitä iltoja kun hymyilee kokoajan.
On helppo olla, ei oo ahdistusta.
Pystyy rentoutumaan ja antaa
asioiden kulkea omalla painollaan.
Tää on sitä elämää.
Tänään en koe syyllisyyttä siitä
etten oo jaksanu aukasta läksykirjoja.
En koe syyllisyyttä siitä etten oo
liikkunu ollenkaan.
Antaa itselleen luvan sairastaa kunnolla.
Syö karkkia, katsoo elokuvia ja telkkarisarjoja.
Tänään rakastan elämää.
Oon onnellinen, nauran vatsani kipeeks.
Mietin, että miten mun mieliala voi välillä
laskee äärimmäisen alas.
Nyt mä hymyilen. Mä oon hassu.
Mussa on omat virheeni, mutta
tänään mä hyväksyn ne. Pystyn elään
niiden kanssa. Tänään mä ihan
oikeasti rakastan elämää!
Edes yhtenä iltana oon vapaa niistä ajatuksista.
Nautin tästä olosta, tästä hetkestä.
Tää tunne on niin ihanna ettei sitä voi kuvailla.
Hihi, mulla on hyvä olla.
Tätä varten mä elän, tää on se todellinen minä.
Minä: nauravainen, hassu, outo, läppä,
persoonallinen ja iloinen tyttö.
Tällänen mä oon oikeasti.
Miks ton kaiken kakan täytyy niin usein
olla päällimmäiseinä. Pyh.
Mutta nyt en jaksa miettiä edes sitä.
Nyt mikään ei saa masentaa mua.
Työnnän hetkeks aikaa ne ajatukset pois.
Hitto kun on mahtava fiilis.
Kerrankin tänkin blogin puolelle tulee
OIKEASTI positiivista tekstiä
eikä mitään angstilötinöitä.
Mä nauran, laulan (okei, en koska flunssa),
tanssin ja elän. Mä hengitän, hymyilen,
syön ja iloitsen.
<3: Pieni Runotyttö
- tässä biisejä jotka saa mut iloseks. Kyllä, nää on
kuluneita biisejä, mutta mähän en siitä välitä!-
-tää viimenen biisi: Kiitos V kun linkkasit tän mulle.
Rakastuin tähän biisiin-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti