Ei halua eikä energiaa jatkaa..

"Uupunut askel, väsynyt mieli.
Minne kuljen, mis on mun tieni.
Sulkea silmät ja pyörtyä.
Ei enää pääs järkeä.
Sekava tyttö, ei muuta enää.
Kuinka vois nousta kun jäljel ei oo enää mitään.
Pimeys painaa päälle ja uudelleen se palaa.
Miten tästä vois tulla enää tän pahempaa?
Lasinsiruja maassa ja jalat on verillä.
Pitäisikö mun turvaan vielä keritä?
Onko jotain syytä viel yrittää jaksaa
kun jäljel on kipu ja pimeys ainoastaan?"

Ever after...

Ei halua syödä, ei silti tarpeeksi kontrollia.

Uupuneet eleet, järjettömän kylmä.

Ylöspäin vai alaspäin? Kumpi suunta tää on?

Valetta valeen perään. Hyviä syitä jättää syömättä.

Eheytä. Nosta ylöspäin. Eheytä.

Olis niin paljon helpompaa,

ottaa pari hassua ja kaikki unohtaa.

Taivaal on tähtiä monta, liian monta.

Nekin häikäisee jo liikaa iltaisin.

Ahdistus painaa jokaista hetkeä, 

on aivan järkyttävän kylmä.

Kokoajan tyttö kulkee ylikierroksilla,

liikaa sitä, liikaa tätä.

Väsymys painaa hartioita,

silmäluomet on raskaat.

Mutta se ei auta, se ei poista

kipua.

Sillä tänään olen vielä liikaa.

Tänään olen vielä liian vähän.

<3: Pieni Runotyttö

This world is cold....

Täältä mä löydän itseni taas:

Kaloreiden laskemisen, vaa'alla ravaamisen,

valehtelemisen ja kylmyyden maailmasta.

Tänään valehtelin syöneeni välipalan.

Laskin jokaikisen kalorin mitä oon tänään saanut.

Mä päätin et laihdun 4kg. Sitten on hyvä.

Miks mä en silti saa asian eteen tehtyä mitään?

En oo liikkunu, oon taas syöny suklaata ja herkkuja,

aivan vitusti liikaa. Liikuliikuliiku.

Mulla on ihan hemmetin kylmä ja mahaan sattuu.

Mut ei se mitään, mä pystyn tähän. 

<3: Pieni Runotyttö

Run, run, run...

Se huutaa mun päässä. Mua ällöttää

mun turvonnu keho. Mun farkut ei

meinaa mahtua kiinni, mun paidat kiristää.

En tahdo, äiti, en tahdo muuttua enää

isommaksi. Silti mä syön kääretorttua, donitsia,

karkkia, riisikakkuja..... YÄK!

Löysin viikonloppuna mun lukuinnon uudestaan.

Okalinnut vaikuttaa aivan hullun hyvältä kirjalta.

Voi että kuinka mä olinkaan kaivannu sitä

lukemisen mukana tulevaa irrottautuneisuutta

tästä elämästä. Kun mä luen niin mä en elä

tässä maailmassa, vaan mä astun sisälle sen kirjan tapahtumiin.

Mulla on pitkästä aikaa sellanen tunne,

että täällä maailmas on enemmän valoo

kun pimeyttä. Tää tunne on niin ihana.

Mulla on todella paljon asioita, joista

saan olla kiitollinen! Mä en haluais

palata ajassa taaksepäin, vaikka oiskin

se mahdollisuus. Tää hetki on se missä

mä parhaani mukaan yritän elää.

Mä odotan et lumet sulaa, saan ostettua

kunnon lenkkarit ja pääsen kerrankin kunnolla

lenkkeilemään. Toivon, että jostain sais siihen

kunnolla energiaa. Mä haluan tuntee sen tunteen

kun jaksaa juosta kunnolla ja keuhkoissa

virtaa happi.

<3: Pieni Runotyttö

madness...

Pää hajooo. Just nyt. Kännissä on hyvä olla

maanantaina, jägermeister on kyl hyvää.

Tekee mieli viiltää, viiltää, antaa sen veren

valua. VIILLÄ.

Ahdistaa, en saa rauhaa mun ajatuksilta.

Bussimatka tänään:

Oon ihmisille näkymätön. Ne ei nää mua

vaan katsoo suoraa mun lävitse, ihan kun mua

ei olis ollenkaan olemassa. Pahempaa kuin

muu, on olla näkymätön kun tarvitsee tulla

huomatuksi, autetuksi. Se satuttaa. Se viiltää

sun ranteeseen haavoja. Sillonkin ihmiset

huomaa sen veren, mutta ne ei nää sua.

''Yöllä linja-autossa yksi väsynyt matkustaja.

Huuruisesta ikkunasta katsoo vaihtuvat maisemat..''

Haluan matkustaa bussilla kesäyönä. Täällä maailmas

jossa asfalttitie naarmuttaa polven ja tuhka peittää

taivaan, ei oo helppoo hengittää. Aurinko paistaa

ja pakkasesta huolimatta mun päivä on ihan hyvä.

Mutta kun ilta saapuu, niin se ahdistaa.

Pimeys ajaa mut nurkkaan. Oon kuin ahdistettu

eläin häkissä. Pimeä talvi vois jo väistyä.

Joo, isä vaan haukkuu mua. Teen aina kaiken

väärin. Se ei löydä musta mitään hyvää, korkeintaan

sen että tein eilen marjapiirakan. ''hyödytön, laiska,

vastuuntunnoton, huono, tyhmä, idiootti..'' Kumpa isä

viel joku päivä sais selville kuinka se satuttaa mua.

<3: Pieni Runotyttö

This pain inside me...

Äiti: '' ootko syöny välipalaa?''

Minä: ''ööäää, en'' (tosiasias sain jäätävän

ahmiskohtauksen tänään päivällä)

Äiti: ''sun pitäis oikeesti syödä ku oot noin

heiveröinen''.

Siis mitä vitsiä? Miks äidin täytyy keksiä

jotain tollasta sillon ku oon alkanu lihomaan!

Mä syön enemmän kun ennen sairastumista.

En oo koskaan painanu näin paljon.

Sit se kehtaa mennä sanomaan että oon heiveröinen.

Ungh, LÄSKI mä oon.

Tän päivän saldo: ahmimiskohtaus ja siitä

jonkunnäkönen paniikki/ahdistuskohtaus.

Havahduin lattialta itkien ja henkee haukkoen.

Ei ihan normipäivä mulle.

Mun mieli pelottaa mua. Iltasin se keksii

kaikkia juttuja jotka sais mut pelkäämään

pimeetä. Puoliunessa mun täytyy sytyttää

valot ja vielä varmistaa ettei mun huoneessa

oo ketään. Sitten taas piristyn kun valot syttyy.

Tää olo tuntuu välillä pahemmalta kun mitä se 

on koskaan aikasemmin ollu.

Mua pelottaa et putoon siihen kuiluun

jonka reunoilla oon roikkunu jo liian pitkään.

Alan väsymään tähän kaikkeen.

Mulla on todella yksinäinen olo.

Se yks ihminen saa mut aina hymyileen.

Se on niin ihana että itkettää.

Ja mä vaan istun yksin ja itken.

<3: Pieni Runotyttö

p.s. mulla on kuitenkin jonkun verran lukijoita,

niin voitte linkata omiakin blogeja. Tykkään lueskella.

kyllä, linkkaan tän biisin täällä jo toista kertaa.

Tää nyt vaan sattuu oleen liian hyvä biisi.

Like I'm made of glass...

Haluan oppia hallitsemaan mun kehon paremmin.

Haluan oppia syömään terveellisesti.

Haluan oppia liikkumaan säännöllisesti.

Haluan oppia tekemään läksyt kunnolla ja lukemaan kokeisiin.

Haluan oppia ajattelemaan positiivisemmin.

Haluan päästä kunnon bileisiin.

Haluan ajaa skootterilla koko yön.

Haluan oppia elämään hetkessä.

Haluan nähdä elämän pienetkin ilot.

Mä oon taas kun lintu häkissä.

Haluaisin vapauteen, mutta en osaa lentää.

En osaa aukasta oikeita ovia, en osaa päästää menemään.

Joskus mun sydän vaan lakkaa toimimasta.

Tänäänkin tuli pyörryttyä, vaikka söikin

aivan hulluna.

Mulla on halu viiltää. Leikata ihoa.

Haluan hakata jalat ja kädet mustelmille.

Ansaitsen sen rankaisemisen.

Ansaitsen kaiken kivun ja kärsimyksen.

Kaikki mitä mä teen on kuitenkin vaan nuppineulalla

sormen tökkiminen verille.

Miks oon näin heikko?

Myrsky on taas saapumassa.

Se aikoo ottaa mut mukaan,

tiukemmin kuin se otti viimeks.

Siltä matkalta ei oo enää paluuta.

Määränpää on tuntematon,

mutta mä en saa perääntyä.

Rankaiserankaise ansaitset sen.

<3: Pieni Runotyttö

Run...

Mun on pakko vähentää, pakko hillitä itteeni.

Jokainen mun kehon osa on pelkkää läskiä.

Astuin vaa'alle ja meinasin pyörtyä. 

Mun oksennusfobiaiseen päähän tuli

heti sellanen fiilis että haluan oksentaa.

Mä en kuitenkaan pysty ja mua ällöttää

vielä enemmän.

Mua ihan oikeasti oksettaa mun kroppa.

Joka ikinen osa siitä. Siinä ei oo mitään hyvää.

Päivä päivältä se ääni vahvistuu.

Eilen mä päätin, että mun on pakko saada

tähän touhuun joku kontrolli.

Mä aion taas mahtua mun farkkuihin.

Mun on PAKKO pitää mun tavotteista kiinni.

Mun paha olo kasvaa. Musta tuntuu etten kestä

enää hetkeäkään. Mun on pakko saada jotain tehtyä.

Tarviin apua, mutta en saa sitä mistään.

En voi mennä puhumaan kellekkään.

Tää paha olo tappaa mut sisältä.

Ei kestä enää kauaa ennenkö sekoon kokonaan.

Tästä se taas lähtee.

Mun täytyy teipata mun suu.

Ällöttävää.

LÄSKILÄSKILÄSKI.

Nyt mä teen vihdoinkin asialle jotain.

Ei ihmiset välitä.

<3: Pieni Runotyttö

Animal I have become...

Mun ajatukset on niiin ristiriitasia

mun tekojen kanssa.

''Vitun läski, et varmana ota leipää.

Syöt vain yhden jugurtin ja se riittää''

-syön ainakin kolme leipää-

''LiikuläskiLiikuläski''

-makoilen niin kauan kuin mahdollista

ja en tee yhtään mitään-

''Laihduta laihduta, tee kaikkes että kelpaat''

-lihon ja lihon ja lihon-

Isoskoulutusvkloppu oli työntäyteinen.

Oon aivan rättipoikkiväsyny.

Haluisin vaan nukkua... mutta sit pitäis

tehä koulujuttuja ja sitä ja tätä ja tota.

Tuloksena: istun koneen ääressä

puoliunessa. Jeij.

Haluisin juosta näitä ajatuksia pakoon.

Mulla ei vaan oo voimia yhtään.

Jos suljen silmät niin tää huone huojuu

ja pelkään että kaadun.

Miks mulla on tällänen olo vaikka syön

enemmän kun koskaan aikasemmin.

JUOKSELIIKUihansama kunhan et jää

paikoilles. Älä luovuta. Vitun laiska.

Nyt keräät ittes ja teet jotain.

Mä en tiedä elänkö mä oikeesti.

Tai siis musta tuntuu etten pysty hengittämään,

mä en oo kukaan, mä oon vaan varjo.

Onko tässä mitään järkeä?

<3: Pieni Runotyttö

''I can't escape myselfSo many times I've liedBut there's still rage insideSomebody get me through this nightmareI can't control myself''

Astu valoon...

Tää on niitä iltoja kun hymyilee kokoajan.

On helppo olla, ei oo ahdistusta.

Pystyy rentoutumaan ja antaa

asioiden kulkea omalla painollaan.

Tää on sitä elämää.

Tänään en koe syyllisyyttä siitä

etten oo jaksanu aukasta läksykirjoja.

En koe syyllisyyttä siitä etten oo 

liikkunu ollenkaan.

Antaa itselleen luvan sairastaa kunnolla.

Syö karkkia, katsoo elokuvia ja telkkarisarjoja.

Tänään rakastan elämää.

Oon onnellinen, nauran vatsani kipeeks.

Mietin, että miten mun mieliala voi välillä

laskee äärimmäisen alas.

Nyt mä hymyilen. Mä oon hassu.

Mussa on omat virheeni, mutta

tänään mä hyväksyn ne. Pystyn elään

niiden kanssa. Tänään mä ihan

oikeasti rakastan elämää!

Edes yhtenä iltana oon vapaa niistä ajatuksista.

Nautin tästä olosta, tästä hetkestä.

Tää tunne on niin ihanna ettei sitä voi kuvailla.

Hihi, mulla on hyvä olla.

Tätä varten mä elän, tää on se todellinen minä.

Minä: nauravainen, hassu, outo, läppä,

persoonallinen ja iloinen tyttö.

Tällänen mä oon oikeasti.

Miks ton kaiken kakan täytyy niin usein

olla päällimmäiseinä. Pyh.

Mutta nyt en jaksa miettiä edes sitä.

Nyt mikään ei saa masentaa mua.

Työnnän hetkeks aikaa ne ajatukset pois.

Hitto kun on mahtava fiilis.

Kerrankin tänkin blogin puolelle tulee

OIKEASTI positiivista tekstiä

eikä mitään angstilötinöitä.

Mä nauran, laulan (okei, en koska flunssa),

tanssin ja elän. Mä hengitän, hymyilen,

syön ja iloitsen.

<3: Pieni Runotyttö

- tässä biisejä jotka saa mut iloseks. Kyllä, nää on

kuluneita biisejä, mutta mähän en siitä välitä!-

-tää viimenen biisi: Kiitos V kun linkkasit tän mulle.

Rakastuin tähän biisiin-

I'm nothing...

Päiväkirja 21.02.2012:

Päivät kuluu pois. Aika matelee.

Bussin huuruinen ikkuna ja ihmisten

kylmät kasvot. Ne syyttää mua.

Mä haluan pois, luovuttaa.

Kaikki ois niin paljon helpompaa.

Mun kasvot huokuu vihaa,

mut silti oon niiden mielestä naurettava.

Mun sisällä kiehuu.

Päivä päivältä yritän uudestaan 

ja uudestaan valehdella itelleni.

''Kyllä ne susta pitää, älä huoli.

Vain huono päivä''.

Ehkä ne tajuaa että mä murrun,

mutta ne oikeesti haluaakin sitä.

VARJO.

Tänään:

Hakkasin jalkaani, siihen tulee 

kunnon mustelma.

Oikeestaan hakkaan sitä 

nytkin samalla kun kirjotan.

Itken silmät päästäni.

Tää hajottaa mut kokonaan.

Mä en pärjää missään.

En pysty keskittymään mihinkään.

Auttakaa mua, tappakaa mut.

Mä en jaksa enää.

Mä en ole kukaan, mä en ole mikään.

EN OO KUKAAN.

EN OO MIKÄÄN.

<3: Pieni Runotyttö