Miten aina päädyn lukemaan sun blogias. Ne tekstit sattuu niin hemmetisti.
Sattuu tietää, etten luultavasti tuu oleen ikinä kenellekkään tarpeeksi. Koska opin antamaan yhteistä aikaa? Koska opin olemaan jonkun ihastumisen arvoinen? Koska opin taas luottamaan itseeni? "Teoista on kannettava seuraukset". Joo hitto joo. Ladelkaa vielä vähän itsestäänselvyyksiä!
Syrjäsilmällä te katselette, vahditte etten juo teidän mielestänne liikaa. Salaa moralisoitte, tahdotte mun olevan juomatta. Osaatteko te sitten paremmissa rajoissa juoda?
Tää kaikki tuntuu niin pelleilyltä. Pää sanoo ettei kehenkään voi luottaa, paitsi teihin E ja L. Muihin ei, vaikka tahtoisinkin. Ja tuntuu, että tekin hylkäätte.
Itsekeskeinen. Teidän kiertoilmaisut satuttaa, enkä tiedä pystynkö enää ikinä olemaan seurassanne kuin ennen. Huomionhakuinen. Tai sitten on vaan eri ihmisillä eri tavat purkaa asioita. Et osaa kuunnella. Niin, paska ystävä mikä paska ystävä.
Paino on taas noussu. Mikään vaate päällä ei näytä hyvältä. Norsu. Iho on paskassa kunnossa, mieli vielä paskemmassa. Ahmatti. Niin, eikä osaa lopettaa.
Pyytäkää tuliaisia, en saa niitä tuotua. Sanotte, että ette tahdo muuttuvan, mutta sisimmässänne olette eri mieltä. Tunnustakaa vaan, että olen rasite. "Ei tahota sun muuttuvan mut sun pitäis osata tätä ja tätä ja tätä ja olla tätä ja tätä ja tätä...."
Taas pätkä pelkästään minusta itsestäni. Itsekeskeinen paska!!
"Mä häviän ja haihdun pois ja toivon että mua ei ois. Kaikki tuntuu helpommalta niin.
Miten onni korjataan, paremmaksi paikataan? Päästänkö irti kun on huono jaksamaan?
Miten onni korjataan? En pysty nousemaan.
Jos jo kaikki rikki on katoan vaan pois"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti