ja taas mä syön liikaa...

Taas mä söin liikaa...


Oon hemmetin väsynyt. Tahtoisin liikkua, muokata kehooni. Saada sen näyttämään edes siedettävältä, ei näin oksettavalta. Mutta en vaan jaksa. Makaan illat ja yöt ja aamut sängyssä ja toivon vaan haihtuvani pois. Väsyttää, mutten saa unta.


"Hei, ruvetaanko lesboiks?". Oivoi. Sun kanssas voin olla täysin oma itseni. Varmaankaan mikään aihe ei oo kiusallinen. Ja sun kanssas saa nauraa...ja kaataa vedet päällensä...ja riehua koulun katolla. En pärjäis ilman sua. En halua menettää sua ikinä. En voi kuvitella meille koskaan tulevan riitaa. Kuuntelet aina kun on huono päivä. Kuuntelen aina kun sulla on (jos vaan tahdot puhua). Oot mittaamattoman arvokas. Tulevaisuuden ajatteleminen on varmaan aina ollut mulle tosi hankalaa, mutta tulevaisuus kaukana susta ei ees oo mahdollinen ajatus. Kiellän sen. Koska sä oot vaan niin hemmetin kakkapää <3


Ja niin taas tekisi mieli viiltää. Mutta ei, ei ennen syyslomaa. Sisko ei saa huomata.


Ajatukset solmussa eikä kukaan huomaa. Ei ota kädestä, ei kysy mitä kuuluu.


Varjo. Unohdettu. Häipyy näkyvistä. Syö kiltisti lääkkeet, joita kukaan ei ole määrännyt. Nousee ylös, yrittää epätoivoisesti piilottaa tummat silmänaluset. Yrittää näyttää pirteältä. Nauraa mukana.