old lies, same lies...

Arkistojen kätköistä:

''Tänää ollu eka TET-päivä, meni siellä keittiöllä ihan jees, vaikka söin koko kuuden tunnin aikana yhen puolikkaan sämpylän. ''

''ihan ku mun pään sisällä olis joku olio joka käskee mun olevan syömättä, käskee oksentamaan yms. mut sitte toinen puoli, se oikee Runotyttö haluais vaan nauttia syömisestä, se rakastaa sitä!''

''Mulla oli maaliskuussa sellasta, et mä en syöny oikeesti mitään ruokailussa ja noi alku haukkuun mua huomionhakuseks, no sen takia koulussa syön ees vähän et ne ei kuittaile mulle mitään, ja se ahdistaa ku se on tavallaan painostusta siihen syömiseen D:''

''Talvella vedin kaks kertaa yliannostuksen buranaa, mut vanhemmat ei huomannu mitään. Nyt oon kuitenki parantanu tapani, mut silti noi pillerit pyörii laukussa mukana...''

''Matikantunti ei ollu yhtään kiva. Mä oikeesti tykkään matikasta, mutta yks mun luokan poika istuu mun takana. Aluks se alko tökkimään mua selkään jollain lyijykynällä. Pikkasen sattu. Loin siihen useemman kerran murhaavan katseen, mutta se ei auttanu. Sitten mä vaa huudahdin sille et nyt loppu. Matikanope onneks ymmärsi mua ja siirsi sitä poikaa kauemmas musta. Sit se poika vaan sano: "hyvä vaan, en mä TON vieressä oiskaan halunnu istua". Ei oikeen naurattanu sillä tunnilla.''

''Itken joka ilta/yö itseni uneen, joka aamu tekee mieli vaan jäädä nukkumaan. Ikuisesti. Se tunne kun pyörryt kolmatta kertaa yhden viikon aikana. Se tunne kun vanhemmat vaan huutaa. Se tunne ku oon iha helvetin yksin! Se tunne ku epäonnistun ihan kaikessa. se tunne ku yrität kertoo syömisongelmista kavereilles (ex kaverit...) ja haluisit apua, nii ne haukkuu sut iha täysillä huomionhakuseks ja jättää sut yksin!''

''Mä haluun olla kipee, haluun vaan nukkuu koko päivän! Mieti, et vähä ennen joulua, 3 mun luokkalaista tyttöö kirjotteli pulpetteihin ja sellasiin pahvilaatikoihin ja iha kaikkialle kemian tunnilla et: " Runotyttö on hullu, (etunimi sukunimi) on hullu...."''

''Mä en pysty luottaan kehenkään. En edes itseeni. Tää kaikki on vaan yhtä tuskaa. Ihan oikeesti 
mä mietin et mitä ihmettä mä täällä teen vielä!''

''suututin mun kaverin, vittuilin yhelle, mä vaan lihon... siis vittu mä en jaksa enää, mä 
en pysty, en muista koska oisin viimeks itkeny näin paljon. mä oon taas pyörtyilly, 
menettäny otetta elämään, oon liian heikko luovuttaan''

Tänään palasin näiden asioiden äärelle. 

Rupesin miettimään, että mikä tilanne tällä

hetkellä oikeasti on. Voin sanoa olevani

vahvempi kuin pitkiin aikoihin.

Ainakin fyysisesti.


 39kg-->57kg.

Ihan hemmetin iso harppaus.

Melkein 20kg lisää. Ei se oo ihmekkään

että ahdistaa aivan helvetisti.

Toivon, että joku päivä vielä hyväksyn

itseni just sellasena ku oon.

Vielä se vaatii harjotusta, aivan

hiton paljon. Mutta mä pystyn siihen.

Ja te muutkin jotka kärsitte samoista

jutuista nii tuutte pääseen niistä ajatuksista

eroon. Antakaa elämälle mahdollisuus.

Niin mäkin yritän!

<3: Runotyttö