Mä haluun istuu kalliolla, tai vaikka junaradalla.
Haluan tuntea eläväni. Pimeys tappaa, mut
samalla se tuudittaa uneen. Antakaa mulle vielä aikaa.
Tuntuu siltä, että päivät valuu hukkaan.
Kaikesta tästä huolimatta tää päivä on hyvä.
Tää päivä alko hyvin, ehkä mä pystyn tänään oleen onnellinen.
Viikonloppuna mulla oli todella kivaa.
´Tuntuu siltä, elämä on maailmanpyörä.
Sellanen hemmetin iso. Kun se maailmanpyörä nousee
niin ilosuus kasvaa pikkuhiljaa. Pitkän ajan kuluttua
sä oot siellä ylhäällä ja kaikki tuntuu ihan mahtavalta.
Mutta ennenkuin sä huomaatkaan niin se lähtee jo
laskemaan ja sillon kaikki menee päin puuta.
Ja pian sä löydät itses sieltä alhaalta, etkä oo
varma jaksatko lähtee enää uutta kierrosta.
Se kierros vie niin kauan, niin kauan ja se ilo
kestää vaan hetken.
En tiedä miks mä kiinnyn aina särkyneisiin ihmisiin.
Suhteet särkyneiden kanssa ei ikinä kestä kunnolla.
Mä en ole tarpeeksi hyvä ihminen liimaamaan lasinsiruja
paikoilleen, en todellakaan. Luulin, että voisin olla
se pelastaja, mutta ehkä mä olenkin se pelastettava.
Ja loppujen lopuks itse täytyy pelastaa itsensä.
Pelasta itsesi vielä kun voit, ei se maailmanpyörä
sua ikuisuuksia odota.
<3: Pieni (tai ei niin pieni) Runotyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti