lauantai 16. helmikuuta 2013

I sing myself a quiet lullaby...

Mulla oli perjantaina mantsan koe.
Se oli osaks suullisena.
Jännitin ja stressasin aivan älyttömästi.
Kun opettaja alko latelemaan kysymyksiä
niin mä tajusin, että en muista niistä yhtään.
Se vähäkin jonka muistin ennen koetta
pyyhkiyty siinä tilanteessa pois.
Mä aloin itkemään ja mä itkin koko
sen puoltoista tuntisen kokeen ajan.
Mä oon kyllästyny siihen, että ihmiset 
sanoo että haen vaan huomioita.
Hei ihan oikeesti, mä oon
hemmetin rikki.
Mulle jokaikinen päivä on taistelu.
Jokainen päivä on tuskaa ja kipua.
Mä en oikeasti jaksa.
On hankala jo yrittääkin.
Yrittää herätä, olla pirteä.
Yrittää hymyillä, näyttää että kaikki olis hyvin.
MÄ EN JAKSA ENÄÄ.
Antakaa tän kaiken pahan kadota.
Mä haluan hengittää.
Oon vihanen itelleni.
LäskiLaiskaPaskaRuma.
RiittämätönSurkeaEpäonnistunut.
ÄrsyttäväÄllöttäväInhottava.
Inhoan itteeni.
Mä tarviin halin.

<3: Pieni Runotyttö


2 kommenttia: