Mulla on sellanen olo että hukun.
Mä en saa kunnolla happea.
Mä vajoan yhä syvemmälle.
Mulla on sellanen olo että hukun.
Kun historian kokeet palautettiin tänään
niin opettaja katto mua säälivästi.
Se jotenki ajatteli et oisin parempi.
Sain kurssista kasin.
Mä en riittänyt sille, en riittäny.
Mulla on sellanen olo, että kukaan ei tajua
kuinka paha mulla on. Ehkä se onkin
parempi niin. Parempi etten satuta muita.
Mä haluan, että muut on ehjiä, onnellisia.
Mä oon niiiiiin epävarma ja itkuinen.
En osaa arvioida oonko iso vai pieni
vai keskikokonen. Mä en tiedä
oonko ällöttävä ja ruma.
En tiedä enää mitään. Mä hukun
tähän epätietosuuteen.
Mun tekee mieli taas viiltää.
Antaa sen punasen valua kättä pitkin.
Mä en oo ylpee tästä ajatuksesta.
Yritän olla sortumatta.
Päivä päivältä sekin on hankalampaa.
Mä haluan edes hetken tuntee
taas sen tunteen.
''I hurt myself today to see if I still feel.
I focus on the pain. The only thing that's real.''
Mä yritän piiloutua jonkin maskin taakse.
Tää tyttö ei oo se sama joka nauraa ja hyppii ilosta.
Tää tyttö ei oo se sama.
Mä olen kadonnut.
Ja mua sattuu kun tiedän,
että mä en kelpaa sulle.
Mä vaan haluan istua sun sylissä.
Sulkee silmät ja antaa maailman lipua ohi.
Mä haluan sulkea silmät ja nukkua.
Antakaa tän kivun jo loppua.
<3: Pieni Runotyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti