sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Too fearlful to let go...

Mä oon hullun väsyny.
Herättäkää mut tästä painajaisesta.
Pidä mua sylissäs.
Halaa mua maailman loppuun asti.

Tuokaa mun elämänilo takas.
Mä oon vaan joku haamu.
Älkää antako mun enää olla näkymätön.
Mikä mua vaivaa?

Mua itkettää ja ahdistaa.
Mä haluan olla taas onnellinen.
Antakaa mun olla taas iloinen.
Mä haluan nää haavat näkymättömiks.

Sulla on kaikki mitä mä tarviin.
Elämäniloa ja vähän vaarallisuutta.
Sulla on turvaa ja iloa.
Sä olet se jonka mä tarvitsen.
Mutta mä en ansaitse sua ja se sattuu.

Mä en halua kestää enää tätä kipua.
Joka ikisestä päivästä on taas tullu taistelua.
Mä en jaksa enää, en jaksa.
Nostakaa mut täältä ylös, nyt heti.

Mua sattuu kun tiedän, että vain mä voin tälle asialle jotain ja tällä hetkellä oon siihen liian voimaton, kykenemätön, väsynyt. Antakaa mun nukkua pari viikkoa putkeen. Kumpa nää ajatukset antais mun olla rauhassa. Mä en jaksa enää, en jaksa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti