!!Tässä postauksessa tulee olemaan kuvia mun viilloista/arvista ja tarinaa mun itsetuhoisuudesta. Jos koet tän olevan haitaksi itselles niin jätä tää postaus kokonaan välistä!!
Tein ensimmäisen viillon muistaakseni seiskaluokalla. Oli ollut aika rankka koulupäivä (olin taas joutunut kiusaamisen kohteeksi). Olin yksin meidän keittiössä ja yhtäkkiä mulla vaan ''pimahti'' päässä. Menin veitsilaatikon luo ja tein yhden viillon käteeni. En edes tajunnut mitä olin tehnyt. Kyseisen termin ''viiltely'' opin varmaankin kasiluokalla. Silloin kiusaaminen paheni.
Yläasteella viiltelin, mutta se oli suurimaks osaks ihan kontrollissa. Tein sitä tosi harvoin, välillä jopa yli puolen vuoden taukoja. Mutta lukioon tullessa mun ahdistus lisäänty. Viiltely karkas käsistä viime kesänä...Etenkin noi reidet on edelleenkin aika rumannäköset. Jos mä saisin palata ajassa takasinpäin, yrittäisin kaikilla tavoin estää itteäni viiltelemästä!
EN todellakaan ole ylpeä näistä kuvista, mutta haluan todistaa sitä, että vaikka täällä blogissakin oon kirjotellut tosi huolestuttavista mielialoista niin oon pitänyt tosi paljon sisälläni. Oon ollu/oon vieläkin enemmän sekasin kun uskottekaan. Ystäville oon purkanut vaan murto-osan asioistani, ammattiauttajille vaan pintaraapaisun. Mä olen aivan hemmetin sekasin. Nyt onneks kolme viikkoa ilman viiltelyä!!
Kolme viikkoo on hyvä alku, tsemppiä! <3
VastaaPoista