Jos vaan voisin, olisin joku muu. Nauraisin ja hymyilisin. Eikä olis näitä mielialanvaihteluja, äärirajoilla kulkemista. Jos mä vaan voisin olisin välillä rauhassa. Mutta minuutissa mun mieliala vaihtelee hysteerisestä itkusta hysteeriseen nauruun. Kertokaa mitä tää on?
Peilistä tuijottaa välillä kaunis tyttö. Mutta yleensä tekis mieli hakata se peili mäsäksi. Repiä hiuksista. Enkä mä sitä oikeasti halua. Välillä vaan pelottaa että toteutan ne ajatukset oikeasti. Koska mun kontrolli loppuu? Koska mä annan vallan tälle kaikelle? Toivottavasti en koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti