Silence..

Hymyile, pysy vahvana. Mutta mitä useammin yritän sanoa itselleni näin, putoan vain entistä kovempaa. Ystävät, se saattaa vaikuttaa siltä että suutun teille, mutta oikeasti olen suuttunut entistä enemmän itselleni. Olen ollut kusipää, kylmä ja iloton. Ruokala ahdistaa minua ja kellarikerros. Siellä on aivan liikaa ihmisiä, aivan liikaa ihmisiä. AHDISTAA.

Help, I've done it again
I have been here many times before
Hurt myself again today
And the worst part is there's no-one else to blame

Oon miettinyt tän blogin kohtaloa. En tiedä haluanko, että te rakkaat näätte näitä ajatuksia ja mun romahduksia. Joskus on parempi ettei rakkaat oo perillä omasta tilanteesta tai ainakin mulla on tällä hetkellä sellanen olo. Huolestutan liian monia, toisten mielestä oon naurettava. Tuntuu että teetän teille liikaa stressiä.

Mietin, olisiko aika alkaa kirjoittaa oikeaa yksityistä päiväkirjaa. Onko parempi vetäytyä hiljaisuuteen? Kertokaa mitä mieltä olette? Joko mulle suoraan tai täällä blogissa. En osaa päättää. Haluatteko, että jatkan?