Mulla on aivan ihania ystäviä. En tajua miten oon löytäny näin upeita ihmisiä! Nyt haluan puhua yhdestä ystävästäni tai oikeastaan haluan puhua suoraan ystävälleni.
Me ollaan opossumeja. Ollaan Crash ja Eddie. Ne, jotka aina säheltää. Ne joiden terveyden tilassa on aina jotain parantamisen varaa. On hammassärkyä, silmätulehdusta. On ties mitä kipua ja ties mitä vaivoja.
Meillä on oikeasti todella paska huumorintaju. Siltä saan kaikista parhaimmat (tai huonoimmat) mielikuvat. Nyt istun yksin historiankurssilla kun sä et siellä käy. Sun kanssa kaaduttiin skootterilla (okei okei, melkein kaaduttiin). Huutonaurettiin keskellä yötä pienessä mökissä. Kuvasin aamulla kun nukuit. Sulla on maailman pisimmät silmäripset.
Me molemmat ollaan aika lopussa. Sä paljon enemmän kun minä. Silti sä aina jaksat kuunnella ja lohduttaa. Saat aikaan järkyttävän vesiputouksen. Sen jälkeen saat mut hymyilemään. Saat mut nauraman aivan hervottomasti. Tää ystävyys on jotain paljon arvokkaampaa kun osaan edes kuvailla. En pärjäis enää ilman sua mun elämässä.
Ei olla nähty kahteen viikkoon ja nyt kirjoittaessani tätä itken, itken enemmän kuin pitkään aikaan. Se on jo aika paljon se. En halua koskaan menettää sua. Sä olet enemmän kun nämä sanat. Olet kaunis sekä sisää että ulkoa. Olet upea vaikket sitä tajuakkaan.
P.s. Tasan sata (100) postausta!!:O
Me ollaan opossumeja. Ollaan Crash ja Eddie. Ne, jotka aina säheltää. Ne joiden terveyden tilassa on aina jotain parantamisen varaa. On hammassärkyä, silmätulehdusta. On ties mitä kipua ja ties mitä vaivoja.
Meillä on oikeasti todella paska huumorintaju. Siltä saan kaikista parhaimmat (tai huonoimmat) mielikuvat. Nyt istun yksin historiankurssilla kun sä et siellä käy. Sun kanssa kaaduttiin skootterilla (okei okei, melkein kaaduttiin). Huutonaurettiin keskellä yötä pienessä mökissä. Kuvasin aamulla kun nukuit. Sulla on maailman pisimmät silmäripset.
Me molemmat ollaan aika lopussa. Sä paljon enemmän kun minä. Silti sä aina jaksat kuunnella ja lohduttaa. Saat aikaan järkyttävän vesiputouksen. Sen jälkeen saat mut hymyilemään. Saat mut nauraman aivan hervottomasti. Tää ystävyys on jotain paljon arvokkaampaa kun osaan edes kuvailla. En pärjäis enää ilman sua mun elämässä.
Ei olla nähty kahteen viikkoon ja nyt kirjoittaessani tätä itken, itken enemmän kuin pitkään aikaan. Se on jo aika paljon se. En halua koskaan menettää sua. Sä olet enemmän kun nämä sanat. Olet kaunis sekä sisää että ulkoa. Olet upea vaikket sitä tajuakkaan.
P.s. Tasan sata (100) postausta!!:O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti