Tuijotan koneen ruutua.
En tuijota mitään.
Alkaa olla kylmä ja suljen ikkunan.
Naurahdan ja samassa iskee kipu.
Olet saavuttamaton.
Minä olen se ongelmakohta.
Irtonainen.
Tekisi mieli olla samanlainen
kuin romaanien traagiset naiset.
Istuisin parvekkeella, polttaisin tupakkaa
ja miettisin elämän tarkoitusta.
Pitkän aikaa olen ajatellut minulla
olevan paha olla, että mikään
ei tunnu enää miltään. Oikeasti
kaikki tuntuu kaikelta. Silti
on vain niin tyhjää.
Hassua kysyä minulta selitystä
kaikkeen. En minä itsekään tiedä
mitä ajattelen. Pelaanko omaa pientä
peliäni. En edes tiedä mitä tällä tarkoitan.
Mitä mikään tarkoittaa.
Minulta kysytään miksi on paha olla.
Tänään en siihen osaa vastata,
en varmaan huomennakaan.
Tiedän, että te kaksi tulette
poistamaan tän kivun. Ainakin
hetkellisesti. Ystäväiset, en jaksa
odottaa huomista. Tai tätä päivää.
Pidättelen itkua. Hetkessä on taas
tyhjä olo. Tarvitsen sinut.
Sinä voisit tuoda sisältöä elämääni.
Seikkailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti