Tänään on tullu syötyä 1700-1800kcal edestä.
Tahdon nauraa ja tanssia ja laulaa.
Tahdon elää ilman tätä numeroiden tuijottamista.
Miksi en ole tyytyväinen vaikka
paino on laskenut edes vähäsen?
Miksi en ole tyytyväinen siihen, että olen
pystynyt syömään vähemmän?
Mitä hyötyä on kontrolloida näitä
asioita jos niistä ei tuu mitään iloa?
Onko tässäkään kirjoituksessa yhtään
järkeä?
Mutta en anna itteni luisua taas
siihen samaan paskaan.
Ekaa kertaa pitkästä aikaa
mua todellakin pelottaa.
Pelottaa pimeys jonka kohtaan.
Pelottaa nukahtaminen painajaisten takia.
Pelottaa herääminen koska ensimmäisenä
mielessä on ruoka ja ulkonäkö.
Pelottaa että menetän mun ystävät.
Pelottaa että suututan jonkun.
Pelottaa, että mua ei huolitakkaan.
Että loppujen lopuksi jään yksin.
Pimeys. Äänet. Viha. Kylmyys.
Pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti