tiistai 11. kesäkuuta 2013

Sumua...



Järjetön väsymys sekä fyysisesti

että henkisesti. Kuljen usvan keskellä.
Kaikki on harmaata ja ahdistavaa.
Tänään onneks kaveri piristi tulemalla
kahville mun kanssa! 
Tärisen kylmästä, se yltää mun
luuytimiin asti. Sairaalalla testeissä
ollessa piti sitten kävästä vaa'alla.
En muista koska se ois ahdistanu 
niin paljon. Oisin voinu ruveta itkemään.
En todellakaan oo okei mun kropppani
kanssa. Täytyis ruveta kuntoilemaan
ja syömään terveellisesti. 

Sekavia ajatuksia vailla järkevyyttä.
Haluan olla laiha, tai ylipäätään
parempikroppainen. Tällä hetkellä 
tahtoisin olla joku muu ja antaa
mun unelmien vihdoinkin tapahtuu. 

Oksettavaa. Huomatkaa nasu, se on
luottokaveri. Joskus se kokee aika kovia kun menetän hermoni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti