wish you were here...

Nyt mun ryhmänohjaaja ja tän jakson opettajat 

tietää mun pahasta olosta. Tänään niille se kai

kerrottiin. Mä toivon, että helpottais edes

vähän. Mä haluan, ettei tarvis stressata koulua

niin paljon. Multa odotetaan liikaa, ainakin 

mä ite teen niin. Mulla on paha olla.

Haluaisin että istuisit vieressä.

Oot ollu jo monta vuotta mun ystävä.

Mä toivon että meil monta hyvää hetkee edessä.

Parantuminen on sun käsissä.

On vaikee katsoo kun joku näin rakas

vajoo yhä syvemmälle siihen pahuuteen takas.

Jos mä vaan voisin niin sun silmäs avaisin.

Jos sut nyt näkisin niin lujasti halaisin.

Ikävä on liian suuri,

se sattuu mua.

Sä oot elossa,

mutta mä en nää sua.

Välimatka on liian pitkä.

Haluaisin sut nähdä.

Mua sattuu.

Mua sattuu.

Antakaa anteeks.

<3: Pieni Runotyttö

-tää biisi on aina niiin upee-

miten onni korjataan?

Sunnuntai: 6km kuntopyöräilyä

Maanantai: 20min wii fitillä kuntoilua (lol)

Tiistai: zumba 1h, 3km kuntopyöräilyä

Jes, oon kerranki ylpee itestäni.

Mä en oo saanu itteeni liikkumaan

yli kolmeen viikkoon, joten

tää on huikee saavutus mulle.

Mä haluaisin joskus ääneen sanoa:

älä mee vielä, älä jätä mua yksin.

On liian hankala  olla yksin.

Mua rupee sillon ahdistaan vielä

hullun paljon enemmän.

ÄLÄ MEE VIELÄ.

<3: Pieni Runotyttö

I'm pretty unhappy..

Tuntuu siltä ku kaikki menis ihan päin jotain.

Vaikka mä kuinka yritän olla positiivinen

ja hymyillä niin silti olo paskentuu entisestään.

Mä rupesin viime yönä itkeen ihan hulluna, 

aloin tärisemään ja en meinannu saada happee.

Mä sit yritin kävellä mun sängyn luo niin

pyörryin sitten keskelle mun huonetta.

Mä syön nykyään ihan kokoajan.

Ja mä en osaa syödä terveellisesti.

Syön kaikkee epäterveellistä.

Mä rakastan syömistä, mutta

vihaan sitä tunnetta sen jälkeen.

LÄSKI se huutaa mun päähän.

Antakaa mun olla.

En saa antaa sen enää voimistua.

Mä tiedän, että tällä kertaa mä

en selviäis niin helpolla.

Ristiriitasia tunteita ihan liikaa.

Se kasvaa ja sen ääni kuuluu taas kovempaa.

Halaa mua enemmän,

mä haluun sulkee silmät.

Haluan pois lentää.

Oon liian väsyny tähän kaikkeen.

Luulin olevani voittaja,

mutta nyt oon tajunnu

että oon ikuinen häviäjä.

Oon liian väsyny tähän kaikkeen.

<3: Pieni Runotyttö

I sing myself a quiet lullaby...

Mulla oli perjantaina mantsan koe.

Se oli osaks suullisena.

Jännitin ja stressasin aivan älyttömästi.

Kun opettaja alko latelemaan kysymyksiä

niin mä tajusin, että en muista niistä yhtään.

Se vähäkin jonka muistin ennen koetta

pyyhkiyty siinä tilanteessa pois.

Mä aloin itkemään ja mä itkin koko

sen puoltoista tuntisen kokeen ajan.

Mä oon kyllästyny siihen, että ihmiset 

sanoo että haen vaan huomioita.

Hei ihan oikeesti, mä oon

hemmetin rikki.

Mulle jokaikinen päivä on taistelu.

Jokainen päivä on tuskaa ja kipua.

Mä en oikeasti jaksa.

On hankala jo yrittääkin.

Yrittää herätä, olla pirteä.

Yrittää hymyillä, näyttää että kaikki olis hyvin.

MÄ EN JAKSA ENÄÄ.

Antakaa tän kaiken pahan kadota.

Mä haluan hengittää.

Oon vihanen itelleni.

LäskiLaiskaPaskaRuma.

RiittämätönSurkeaEpäonnistunut.

ÄrsyttäväÄllöttäväInhottava.

Inhoan itteeni.

Mä tarviin halin.

<3: Pieni Runotyttö

Uni saa tulla..

Tänään mä oon syöny pizzaa, leivoksia...

ynh. Mä oon ruvennu ahmimaan.

Mä en osaa lopettaa ajoissa. 

Mä syön sillonki ku ei ois nälkä.

Ja mulla on kokoajan nälkä.

Mutta mä en oksenna tai liiku.

En halua tietää kuinka paljon tuun

lihoon tätä menoo.

Kun mä katson peiliin niin mä en nää kaunista.

Oon ruma, hemmetin ruma.

Miten mä voin kuvitella kelpaavani tän näkösenä?

Tee jotain asialle. Tee jotain.

PaskaLaiskaVastuuntunnotonSaamaton.

Idiootti.

Mikään ei tunnu miltään.
Mä hukun tähän ikävään.

Haluan nukkua 500 tuntia.

Antakaa mun vaan nukkua.

Antakaa mun vaan silmät sulkea.

Mä tarviin apua nyt heti.

Musta tuntuu etten kestä enää päivääkään.

Mä tarviin apua, mä tiedostan sen.

En vaan saa aikaseks haettua sitä.

Tiistaina kuraattori. Ehkä se auttaa.

Toivottavasti saisin purettua tunteeni.

Ihan koko mun päänsisällön.

Mua sattuu tää kaikki.

Ilman sua mä en saa mitään kontrollia.

Jos mä en saa sua niin tiedän että

ainoo tapaa millä pystyn hallitseen

itseeni on laihdutus.

Mua pelottaa jo nyt että mitä oon tekemässä.

LÄSKI.

En oikeesti tiedä mistä tää kaikki paha olo tulee.

En todellakaan tiedä. Epätietosuuskin tappaa lisää.

Oon liian sekasin tällä hetkellä.

Ja jos vähänkin ahdistaa tän blogin lukeminen 

niin lopeta se tähän. Oikeasti.

Nyt oikeesti. 

Ihan oikeesti.

Mun pää hajoo.

On vaan hullun vaikeeta

jaksaa ja jatkaa.

Miten mä voisin jaksaa tehä läksyt?

Miten mulla vois riittää energia?

Mä en vaan pysty enää.

<3: Pieni Runotyttö

here without you..

Päästäkää mut pois tästä painajaisesta.

Mä en halua olla valveilla.

Mä en jaksa tätä.

Mun pää hajoaa.

Musta tuntuu etten koskaan aikasemmin oo ollu

näin ihastunu KEHENKÄÄN. Tää satuttaa mua.

Mä en tiedä mitä mun pitäs tehä.

Olla hiljaa vai kertoa.

Pelkään että menetän ystävän.

Olenko mä sulle liian kiltti tai liian sekasin?

Merkitsenkö mä sulle mitään?

Mä en halua elää jos en saa sua.

Mä en halua elää ilman sua ja se on jo

aika paljon sanottu.

Ehkä se johtuu tästä päivästä,

mutta mä tunnen itteni yksinäisemmäks ku

koskaan ennemmin. Mä en muista oonko joskus

itkeny näin paljon. Mä oon ihan liian ihastunu.

Mä en halua elää ilman sua.

Liian paljon ajatuksia päässä.

Mä itken niin että en meinaa saada happea.

<3: Pieni Runotyttö

I'm stuck on the ground...

Mulla on sellanen olo että hukun.

Mä en saa kunnolla happea.

Mä vajoan yhä syvemmälle.

Mulla on sellanen olo että hukun.

Kun historian kokeet palautettiin tänään

niin opettaja katto mua säälivästi.

Se jotenki ajatteli et oisin parempi.

Sain kurssista kasin.

Mä en riittänyt sille, en riittäny.

Mulla on sellanen olo, että kukaan ei tajua

kuinka paha mulla on. Ehkä se onkin

parempi niin. Parempi etten satuta muita.

Mä haluan, että muut on ehjiä, onnellisia.

Mä oon niiiiiin epävarma ja itkuinen.

En osaa arvioida oonko iso vai pieni

vai keskikokonen. Mä en tiedä

oonko ällöttävä ja ruma.

En tiedä enää mitään. Mä hukun 

tähän epätietosuuteen.

Mun tekee mieli taas viiltää.

Antaa sen punasen valua kättä pitkin.

Mä en oo ylpee tästä ajatuksesta.

Yritän olla sortumatta.

Päivä päivältä sekin on hankalampaa.

Mä haluan edes hetken tuntee

taas sen tunteen.

''I hurt myself today to see if I still feel.

I focus on the pain. The only thing that's real.''

Mä yritän piiloutua jonkin maskin taakse.

Tää tyttö ei oo se sama joka nauraa ja hyppii ilosta.

Tää tyttö ei oo se sama. 

Mä olen kadonnut.

Ja mua sattuu kun tiedän,

että mä en kelpaa sulle.

Mä  vaan haluan istua sun sylissä.

Sulkee silmät ja antaa maailman lipua ohi.

Mä haluan sulkea silmät ja nukkua.

Antakaa tän kivun jo loppua.

<3: Pieni Runotyttö

with or without you..

Tänään terveystarkastus koulussa:

-1 resepti

-huomenna verikokeet

-ens viikolla kuraattoriaika

-ens kuussa lääkäriaika

-ehkä fysioterapeutille

Että joo-o. Sanoisinko, että tarpeeks

aikaansaavaa tunnin ja vartin aikana.

Ehkä tän pään saa joskus kuntoon.

BMI: 18.6
Siis mitä ihmettä, minä?
En mä voi olla niin pieni.
Mä olen isoisoiso.
Vaakakin voi valehdella.
Niin se tekikin ihan varmasti.

Mä itken ja itken.
Anna mun nukahtaa.
Anna mun sun syliis nukahtaa.
Miks kaikki on näin vaikeaa.
Miksen sua itselleni saa?

Silmät suljen ja nukahdan.
Mä olen täällä ja sua odotan.
Tää tunne on vahvempi kuin
koskaan aikasemmin.
Jokin sussa saa mut aivan
sekaisin.

<3: Pieni Runotyttö

Too fearlful to let go...

Mä oon hullun väsyny.

Herättäkää mut tästä painajaisesta.

Pidä mua sylissäs.

Halaa mua maailman loppuun asti.

Tuokaa mun elämänilo takas.

Mä oon vaan joku haamu.

Älkää antako mun enää olla näkymätön.

Mikä mua vaivaa?

Mua itkettää ja ahdistaa.

Mä haluan olla taas onnellinen.

Antakaa mun olla taas iloinen.

Mä haluan nää haavat näkymättömiks.

Sulla on kaikki mitä mä tarviin.

Elämäniloa ja vähän vaarallisuutta.

Sulla on turvaa ja iloa.

Sä olet se jonka mä tarvitsen.

Mutta mä en ansaitse sua ja se sattuu.

Mä en halua kestää enää tätä kipua.

Joka ikisestä päivästä on taas tullu taistelua.

Mä en jaksa enää, en jaksa.

Nostakaa mut täältä ylös, nyt heti.

Mua sattuu kun tiedän, että vain mä voin tälle asialle jotain ja tällä hetkellä oon siihen liian voimaton, kykenemätön, väsynyt. Antakaa mun nukkua pari viikkoa putkeen. Kumpa nää ajatukset antais mun olla rauhassa. Mä en jaksa enää, en jaksa.

When you try your best but you don't succeed...



Ristiriitasia tunteita.

Viime yönä nukkunu puoltoista tuntia.

Tänä viikonloppuna on pakko nukkua.

Muuten tästä ei tuu yhtään mitään.

Mulla on välillä niin hemmetin paha olla.

Mua itkettää ja kulissit ei meinaa

pysyä ylhäällä.

Olin E:lla yötä to-pe ja

me naurettiin ihan hulluna.

What a feeling!

¨

Tunnelmia yöltä^.

Mun mahaan sattuu vieläkin se

naurun määrä!

Kiitos taas kun saatte mut elämään.

Tällä viikolla oon menny siellä,

täällä ja tuolla. Oon soittanu abbaa,

käyny teatterissa, ollu nuiskuilemassa,

viulutunnilla, tehny hissan tutkielman

valmiiks ja selviytyny hissan kokeesta.

Tällä viikolla oon rakastunu matikkaan

uudelleen, nauranut vedet silmissä,

riehunu, lahnannu, itkeny, ahdistunu.

Oon tällä viikolla saanu selvillä enkun

numeron (7) ja liikan numeron (8).

Miks mulle ei riitä?

Miks itken ku nään nää numerot?

Mä hemmetti soikoon riitän!

<3: Pieni Runotyttö

Joku päivä te huomaatte...

Mä oon tässä viime päivinä ruvennu miettimään,

että miks vaadin itteltäni täydellisyyttä. Joka asiaan!

Toisin sanoen mä odotan itseltäni liikoja, stressaan,

petyn ja ahdistun. Ja koska mä odotan itseltäni täydellisyyttä,

niin mä en saa mitään aikaseks. Mä en halua epäonnistua.

Tehdä asioita hutiloiden. Mä haluan tehä joko täydellistä

tai sitten en mitään.

Mä oon saanu kuulla kuittailuja lähes jokaikisestä

asiasta mitää oon tehny tai sanonu. Mä oon ollu kotona 

ja koulussa naurunalaisena. Jos joku ihmettelee,

että miks musta on tullu tälläne niin tässä selitys:

en tunne koskaan olevani tarpeeks missään asiassa,

IKINÄ. Mun itsetunto on poljettu alas totaalisesti.

Mä oon aina se joka on tehny virheen, aina se jonka täytyy

pyytää anteeksi. 

Kaikista pahinta on se kun ei kelpaa enää itselleen.

Päivä päivältä oon varmempi siitä, että haluan
halata sua, olla sun lähellä. Tää kaipuu tappaa mut.
Mä en muista koska oisin ollu näin ihastunu.
Ihan oikeasti, mikä mua vaivaa? Mä
oon niin ihastunu että itken ja nauran samaan aikaan.

<3: Pieni Runotyttö 

Joku päivä te huomaatte
että tuli raivoaa.
Se kasvaa suuremmaks
ja kylmyys katoaa.

Joku päivä te huomaatte
että mä olen vielä täällä.
Vaikka yrititte murtaa mut
niin mä olen vielä täällä.

Joku päivä te huomaatte
että mä oon teitä vahvempi.
Joku päivä huomaatte
että runotyttö on teitä vahvempi.