Niin kuin pieniä polkuja ranteessa on, hihan alle ne piiloon jää. Eikä kukaan tiedä, et on onneton,
kun ei sieluunsa nää. Niin kuin pieniä polkuja, risteilevii, jotka johtavat ei mihinkään. Mut se terä
joka sydämessä on kii, viiltää syvempään.
Tarvitsen sua älä nukaha vielä. Mua itkettää. Pitäs painaa tyynyyn pää. Oon hukassa, ajatukset poissa. Murtunut elämän kivikossa
Mä hajoon päivä päivältä, rikkoudun joka sekunti enemmän. Oon hukassa itseltäni. Kipu painaa sydäntäni. Kuule ystävä, oot paras, Mulle ihan hirmuisen rakas.
Tärisen ja mua pyörryttää. Miks tuli takas kaikki tää? Siellä jossain kaikki on paremmin. Lähtisin sinne jos oisin vahvempi.
8-9 luokkien välinen kesä oli kaikista vaikein, nyt lukion ykkösellä oleva tyttö yrittää eheytyä kokonaan. Mieleen on jättäny ongelmat jälkensä, mutta ne pikkuhiljaa häviää. Blogini on tapani purkaa ahdistuksen ja stressin tunteita. Tämä on avain kohti vapautta!