maanantai 11. elokuuta 2014

what have i done, i wish i could run

nyt mä ymmärrän, miksi olet hymyillyt mulle. Sä olet moikannut ilosesti.

Oot löytäny uuden näin lyhyessä ajassa. Ja sä hymyilet, sillä sä näät kuinka mua sattuu. Sä hymyilet, sillä sä olet löytänyt jonkun ja minä ryven tässä paskassa jonka itselleni olen aiheuttanut.

Mietin vain, olenko minä läpeensä paha ihminen. Olenko mä ansainnut tälläsen elämän. Kun mikään ei onnistu. Paitsi mokaaminen.

Mua sattuu ja tahdon satuttaa. Missään ei ole enää mitään järkeä.

Näen teidän katseet. Kuulen teidän ajatukset "mitä mä sanoin, ei alkoholi sulle sovi", "sun täytyis oppia hillitsemään itseäsi".

Kerron teille näistä asioista. Hymyillen. Kylmästi. Mutta sisimmässäni mä olen niin helvetin hajalla. Päivä alkaa itkulla ja loppuu itkulla.

MÄ OLEN ANSAINNUT TÄN.

ja yhä lähempänä mä olen tän kaiken päättämistä. Silloinko te olisitte tyytyväisiä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti