Niinkuin pieniä polkuja ranteessa on, hihan alle ne piiloon jää. Eikä kukaan tiedä et on onneton kun ei sieluunsa nää. Niinkuin pieniä polkuja risteilevii, jotka johtavat ei mihinkään. Mut se terä joka sydämessä on kii viiltää syvempään.
Olisi vain pitänyt antaa olla... Ehkä sinun mielestäsi tämä ei vaikuta mihinkään. Mutta kyllä, me ollaan idiootteja.
On niin epärakastettu olo että sattuu fyysisestikin.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
perjantai 22. elokuuta 2014
Drown
Meinaan sortua.
Ajatukset on sekaisin. Sanat katkeilee.
Oon muuttunut puolen vuoden sisään lähes täysin.
Eikä tää muutos ole hyvästä.
Ajatukset on sekaisin. Sanat katkeilee.
Oon muuttunut puolen vuoden sisään lähes täysin.
tiistai 19. elokuuta 2014
älä etsi minua
On niin epähaluttu olo, että tekee mieli oksentaa.
On niin paljon stressiä, että tekee mieli hautautua peiton alle.
On niin huono-olo, että tekee mieli satuttaa ja siirtää huomio siihen toisenlaiseen kipuun.
Kun huominen saapuu
älä etsi minua
Itkettää niin paljon, että tekee mieli upottautua vaahtokylpyyn ja lakata hengittämästä.
Kun huominen saapuu
älä etsi minua
On niin epähaluttu olo, että tekee mieli oksentaa.
KUN HUOMINEN SAAPUU
ÄLÄ ETSI MINUA
On niin paljon stressiä, että tekee mieli hautautua peiton alle.
On niin huono-olo, että tekee mieli satuttaa ja siirtää huomio siihen toisenlaiseen kipuun.
Kun huominen saapuu
älä etsi minua
Itkettää niin paljon, että tekee mieli upottautua vaahtokylpyyn ja lakata hengittämästä.
Kun huominen saapuu
älä etsi minua
On niin epähaluttu olo, että tekee mieli oksentaa.
KUN HUOMINEN SAAPUU
ÄLÄ ETSI MINUA
sunnuntai 17. elokuuta 2014
One sad girl in the mad mad world...
Tahtoisin vain piiloutua kaikilta
ja kaikelta. Piiloutua pahalta.
Piiloutua stressiltä.
Tahtoisin taas olla laiha.
Tahtoisin mahtua vanhoihin farkkuihini.
Tahtoisin taas, että itku auttaisi
eikä vain pahentaisi oloa.
Tahtoisin piiloutua kaikilta ja kaikelta.
Tahtoisin etenkin piiloutua sinun kanssasi.
(Edes sinä et arvaisi, että juuri sinä olet unelmani).
En kehtaa kertoa sinulle kuinka paljon välitän
Kyyneleet valuvat taas näppäimistölle.
Pää on tukossa, ajatukset lukossa.
Mä en pääse koskaan ylitse siitä mitä tein hänelle,
mutta kumpa olisin sinulle se ainoa. oikea. Olet upea.
maanantai 11. elokuuta 2014
what have i done, i wish i could run
nyt mä ymmärrän, miksi olet hymyillyt mulle. Sä olet moikannut ilosesti.
Oot löytäny uuden näin lyhyessä ajassa. Ja sä hymyilet, sillä sä näät kuinka mua sattuu. Sä hymyilet, sillä sä olet löytänyt jonkun ja minä ryven tässä paskassa jonka itselleni olen aiheuttanut.
Mietin vain, olenko minä läpeensä paha ihminen. Olenko mä ansainnut tälläsen elämän. Kun mikään ei onnistu. Paitsi mokaaminen.
Mua sattuu ja tahdon satuttaa. Missään ei ole enää mitään järkeä.
Näen teidän katseet. Kuulen teidän ajatukset "mitä mä sanoin, ei alkoholi sulle sovi", "sun täytyis oppia hillitsemään itseäsi".
Kerron teille näistä asioista. Hymyillen. Kylmästi. Mutta sisimmässäni mä olen niin helvetin hajalla. Päivä alkaa itkulla ja loppuu itkulla.
MÄ OLEN ANSAINNUT TÄN.
ja yhä lähempänä mä olen tän kaiken päättämistä. Silloinko te olisitte tyytyväisiä?
Oot löytäny uuden näin lyhyessä ajassa. Ja sä hymyilet, sillä sä näät kuinka mua sattuu. Sä hymyilet, sillä sä olet löytänyt jonkun ja minä ryven tässä paskassa jonka itselleni olen aiheuttanut.
Mietin vain, olenko minä läpeensä paha ihminen. Olenko mä ansainnut tälläsen elämän. Kun mikään ei onnistu. Paitsi mokaaminen.
Mua sattuu ja tahdon satuttaa. Missään ei ole enää mitään järkeä.
Näen teidän katseet. Kuulen teidän ajatukset "mitä mä sanoin, ei alkoholi sulle sovi", "sun täytyis oppia hillitsemään itseäsi".
Kerron teille näistä asioista. Hymyillen. Kylmästi. Mutta sisimmässäni mä olen niin helvetin hajalla. Päivä alkaa itkulla ja loppuu itkulla.
MÄ OLEN ANSAINNUT TÄN.
ja yhä lähempänä mä olen tän kaiken päättämistä. Silloinko te olisitte tyytyväisiä?
torstai 7. elokuuta 2014
....
Koska me päästään tästä yli? Päästäänkö koskaan?
Oon niin väsynyt stressaamaan. Väsynyt kuulemaan jatkuvaa riitelyä. Olkaa jo hiljaa. Äiti ja isä, olkaa jo hiljaa.
Mun huone on sekasin, niin on mun päänikin.
Miten sä voit näyttää niin perkeleen hyvältä? Hymyillä niin kauniisti? Ja mä nään siinä kaikessa omat virheeni ja sen mitä meillä olis voinut olla. Miten sä saat piilotettua sen että satutin? MITEN?
Elämä on hiekkaa lasipurkissa josta ei pääse pois ja pikkuhiljaa hukkuu.
Olo tuntuu taas ulkopuoliselta ja siltä että kisataan taas. Kisataan jostain mitä ei edes tiedetä. Mitä mä olen tehnyt tällä kertaa? Vai oonko tehnyt jotain jota et voi vaan antaa anteeksi?Onko meidän välit kunnossa sun mielestä?
EN JAKSA ENÄÄ.
Haluan olla sun kanssas ja niin kaukana sun luotas. Molempia samaan aikaan. Junnaan paikoillani. Ja kaiken tän ajan välttelen sun katsettas. Mutta nään vaan sut,en muuta.
Olkapään kipu tappaa. Itkettää. Sattuu. Sattuu. Odotan innolla telttaleiriä, sitä nukkumista kovalla maalla. Toivottavasti se on sen arvosta.
Laitapuolen kulkijalle elämä on hutsu.
Oon niin väsynyt stressaamaan. Väsynyt kuulemaan jatkuvaa riitelyä. Olkaa jo hiljaa. Äiti ja isä, olkaa jo hiljaa.
Mun huone on sekasin, niin on mun päänikin.
Miten sä voit näyttää niin perkeleen hyvältä? Hymyillä niin kauniisti? Ja mä nään siinä kaikessa omat virheeni ja sen mitä meillä olis voinut olla. Miten sä saat piilotettua sen että satutin? MITEN?
Elämä on hiekkaa lasipurkissa josta ei pääse pois ja pikkuhiljaa hukkuu.
Olo tuntuu taas ulkopuoliselta ja siltä että kisataan taas. Kisataan jostain mitä ei edes tiedetä. Mitä mä olen tehnyt tällä kertaa? Vai oonko tehnyt jotain jota et voi vaan antaa anteeksi?Onko meidän välit kunnossa sun mielestä?
EN JAKSA ENÄÄ.
Haluan olla sun kanssas ja niin kaukana sun luotas. Molempia samaan aikaan. Junnaan paikoillani. Ja kaiken tän ajan välttelen sun katsettas. Mutta nään vaan sut,en muuta.
Olkapään kipu tappaa. Itkettää. Sattuu. Sattuu. Odotan innolla telttaleiriä, sitä nukkumista kovalla maalla. Toivottavasti se on sen arvosta.
Laitapuolen kulkijalle elämä on hutsu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)