Kaikki on niin tyhjää ja avaraa.
Samalla niin sekasotkuista ja ahdasta.
Enkä tiedä kuka oon.
Enkä tiedä kuka haluisin olla.
Nyt on se hetki kun tahtoisi muuttua kokonaan tiikeriksi.
Raidoittaa punaisella.
Ja hukkuisi siihen lammikkoon.
Mutta en tee sitä.
Sillä toivon että tälle elämälle löytyy parempikin tarkoitus.
Mutta miksei se terapeutti vastaa?
Miksi painon on taas täytynyt nousta?
(Syönyt taas liikaa, tietysti).
Oon niin läheisyydenkipeä että sattuu.
