Kahtena päivänä en oo syönyt kunnolla. (Ääni päässä on nyt tyytyväinen. Tai oli hetken. Nyt se haluaa minun lopettavan syömisen kokonaan).
Kahvilla yli kolme tuntia. Ystävä oot upea! <3 pikainen musakauppavisiitti. Puolitosta tuntia kävelyä kaupunginkaduilla yksin. Löysin ihanan paikan, jossa aallot syöksyivät raivoisasti järveltä. Tuuli tuuli. Räntää satoi. Pääasia pysyä liikkeessä. Hukuttaa kipu ja kuluttaa kaloreita.
Eilinen romahdus. Silmiä turvottaa vieläkin. Ei tässä ole mitään järkeä. Tiedän kyllä tekeväni väärin, mutta silti teen niin. Tiedostan tämän kaiken riskit ja silti jatkan. En ole ansainnut sinua. En ole ansainnut teistä ketään. Olette arvokkaampia kuin mikään muu tässä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti