I don't feel well..

Oon tällä viikolla yrittäny olla syömättä. Ja välillä se on onnistunu tosi hyvin. Välillä tulee taas ahmittua epäterveellisiä ruokia...Kuten eilen pizzaa. Haluan tuntee itseni laihaksi. Vihaan itseäni. Vihaan ulkonäköäni.

Näköjään tää vaan pahenee päivä päivältä enkä löydä ulospääsyä tilanteesta. Kierrän samaa oravanpyörää päivästä toiseen. Eikä mikään mee minnekkään. Paitsi mieliala alaspäin. Tänään oltiin Helsingissä. Oli ihana reissu! Nyt vaan en jaksais about viikkoon nähdä ketään enkä nousta peiton alta.

En haluaisi enää valehdella, en pitää kulisseja yllä. En jaksa enää.

Matikan kurssista 4. Ja mä itken, itken ja itken. Olen yrittänyt. Olen ponnistellut. Mutta se ei enää tuota tuloksia. Minusta on tullut huono koulussa. Todella huono. Minä teen töitä koulun eteen. Aina toisinaan. Mutta se ei riitä. En riitä en riitä en riitä.

Energiataso: Nolla

Ahdistus: Helvetinmoinen

-Runotyttö-

Mistä kertoisin?

Kahtena päivänä en oo syönyt kunnolla. (Ääni päässä on nyt tyytyväinen. Tai oli hetken. Nyt se haluaa minun lopettavan syömisen kokonaan).

Kahvilla yli kolme tuntia. Ystävä oot upea! <3 pikainen musakauppavisiitti. Puolitosta tuntia kävelyä kaupunginkaduilla yksin. Löysin ihanan paikan, jossa aallot syöksyivät raivoisasti järveltä. Tuuli tuuli. Räntää satoi. Pääasia pysyä liikkeessä. Hukuttaa kipu ja kuluttaa kaloreita.

Eilinen romahdus. Silmiä turvottaa vieläkin. Ei tässä ole mitään järkeä. Tiedän kyllä tekeväni väärin, mutta silti teen niin. Tiedostan tämän kaiken riskit ja silti jatkan. En ole ansainnut sinua. En ole ansainnut teistä ketään. Olette arvokkaampia kuin mikään muu tässä maailmassa. 

Sunnuntaina kaksi viikkoa ilman. Pystyn tähän! 

Blackbird...

Oon syönyt tähän mennessä tänään yhden leivän aamulla, sekä

koulussa puolikkaan omenan ja yhden mandariinin. Lisäks 

lasagnea ja pastaa. Jos pystyisin niin olisin syömättä kokonaisen

päivän. Missä ruokahalu? Ei saa nousta liian nopeasti tai tuloksena 

voi olla pyörtyminen. Äiti tuli vähän aika sitten kotiin ja kun nousin 

ylös huoneeni lattialta silmissä oikein sumeni ja jouduin istumaan alas.

 Onneksi äiti ei huomannut.

Nyt sä olet siellä kaukana. Heikkona ja haavoittuvana.

Pelkään, että joku päivä et enää avaa silmiä.

Olen susta huolissani, joka ikinen sekunti.

Olet aivan liian tärkeä.

Feeling lost..

Tired...

Heippa! En oo hävinnyt minnekkään, oon vaan ottanut vähän omaa lomaa tästä blogista ja alkanut kirjoittamaan päiväkirjaa. Kaikkien kannalta se on luultavasti ollut parempi näin. Nyt kuitenkin kuulumisia pitkästä aikaa.

Niin miten mulla menee?

Selviydyin ensimmäisen jakson 7 lukuaineesta kiitettävästi: Ruotsi4: 7 (tää kyllä harmittaa todella paljon), Yhteiskuntaoppi2: 7, Lyhyt matikka4: 7, Maantieto2: 7, Psykologia3: 8, Psykologia4: 9 ja Historia6: 9. Kai näihin täytyy tyytyä. 

En oo saanut tehtyä läksyjä lähes yhtään tässä jaksossa ja ensi viikolla onkin jo ensimmäiset kokeet. Mun kalenteri on aika täyteen tungettu:
Ma: koulua 9.45-15.55, soittotunti 17.15-18.00
Ti: koulua 8.15-14.30, orkesteri 17-18.00, jooga 18.30-20.00
Ke: koulua 8.15-15.55
To: koulua 8.15-14.30, kahvakuula 17-17.45
Pe: koulua 8.15-14.30
Tän kaiken ohella pitäis nähdä kaikkia ihmisiä ja tehdä läksyt jajajaja. Ja mulle on tosiaankin saavutus että saan itteni ylös sängystä aamulla ja selviydyn tunneille asti. Tää menee joka päivä vaan hullummaks. 

Nukun tai en nuku, aina väsyttää. Oon kokoajan ihan sekasin. Opettajat on muhun tosi pettyneitä. Tein mielestäni kerrankin hyvän kirjotelman englannintunnilla ja sain siitä luultavasti vaan 8. Kerrankin kun olin tyytyväinen itseeni.

Vanhemmat lyttää mut kumoon, veli kuittailee mun kasvaneesta pömppömahasta ja rakasta siskoo en näe varmaan kuukauteen. 

Oon löytänyt yhdeltä nettisivustolta 17 vuotiaan kaverin jonka kanssa tuetaan toisiamme tän syömispaskan keskellä. Mutta ei, en ole laihtunut. Oon lihonut ihan helvetisti. Ja sen näkee mm. siinä etten saa enää vaatteita päälle.

Viime perjantai sai mut miettimään: ''tässä on runotyttö, jolla on vähintään keskivaikea masennus ja syömishäiriö''. Jaahas, vai niin. Ei toi voi olla totta!

-Väsynyt Runotyttö-