Oon ollu aika hajalla nää viimeset päivät.
Pitäs olla siellä ja täällä, tehdä sitä ja tätä.
Loppujen lopuksi istun huoneessani, enkä
saa mitään aikaseks. Keskiviikkona alkaa
koeviikko ja tuun oleen ihan kuollu.
Olis vaan helpompi nukkua kokoajan.
Vaikka kuukauden ajan.
Ahdistaa yhteiskuntaopin tunnit.
Se opettaja oikeesti luulee, että
osaan sitä ainetta ja kysyy multa liian
usein. Ja se sattuu nähdä niiden parin
jätkän vilkaisut toisiin ja niiden nauraminen
kun en osaakkaan vastata kysymykseen
ja meen suorastaan paniikkiin.
Luokan edessä on tuskaa olla, meinasin
pyörtyä sinne. Tai saada paniikin.
Miks joidenkin ihmisten täytyy saada
tehtyä tästä elämästä vielä vähän enemmän
helvettiä? Mikä hitto siinä on, että
kaikkialla minne meen on aina joku nauraa
mulle, haukkuu tai saa muuten vaan mun olon
epämiellyttäväks? En jaksais tän kaiken ohella
enää vaan yrittää olla välittämättä.
Enkä uskalla sanoo niille mitään.
Oon kyllästyny siihen, miten karkotan
ihmiset luotani. Miten olen lähes kaikkien
mielestä outo, idiootti, tyhmä, vajaa. Mitä
ikinä onkaan. Se sattuu ihan vitusti.
Oon kyllästyny siihen, etten uskalla jutella
ihmisille enää koska pelkään sitä minä ne
mua pitää.
Oon jo oikeesti ihan hemmetin lähellä
hajoomispistettä.
-Runotyttö-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti