6 viiltoa viikon sisällä, nyt tää loppuu.
Yritän keksiä jonkun asian, jolla ''lahjoa''
itteni lopettaan tän. Helpompi ois vaan vajota
siihen kipuun entistä syvemmälle.
En saa happea, keuhkot puristuu kasaks.
Silmiä kirvelee, tunnen lämpimät kyyneleet
poskilla. Enkä edes tiedä syytä.
Hautaudun peiton alle, piiloon maailmalta.
Mutta siellä on liian lämmintä.
Minua pelottaa olla yksin, pelottaa jokaikinen
yksinäinen hetki. Pelottaa jokainen ilta ja yö.
En halua enää nähdä painajaisia.
Liian monta pelonsekaista yötä.
Liian monta, äiti, auta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti