Mä todella vihaan itseäni. Juuri kun oon päässyt jaloilleni, niin koko elämä romahtaa. Eikä tästä voi syyttää muuta kuin itseään. Sattuu niin paljon, ettei edes pysty itkemään.
Sä olet parasta mitä mulle on tapahtunut. Ja mä menin pilaamaan kaiken. Mä menetin sut omalla typeryydelläni. Mitään en oo ikinä katunut näin paljon.
''Kaikki tekee virheitä''. Toiset vaan tavallista enemmän.
Pitkästä aikaa mun tekee mieli lopettaa kaikki kerralla. Kun tää elämä ei vaan multa suju.
Niin kuin pieniä polkuja ranteessa on, hihan alle ne piiloon jää. Eikä kukaan tiedä, et on onneton, kun ei sieluunsa nää. Niin kuin pieniä polkuja, risteilevii, jotka johtavat ei mihinkään. Mut se terä joka sydämessä on kii, viiltää syvempään.
maanantai 28. heinäkuuta 2014
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Oon mielikuvituksen tuotetta...
Tää kesä on osottanut mulle, että elämä on elämisen arvoista! Oikeasti mä olen elossa ja pystyn nauttimaan.Vielä tuntuu olevan enemmän huonoja kuin hyviä hetkiä, mutta ne hyvät hetket saa jaksamaan. Ja sinä. Sillä olet kaunein maailmassani <3
Muutama viikkoa sitten sorruin viiltelemään pitkästä aikaa. Mutta nyt oon taas saanut hillittyä itseäni. Kyllä mä vielä voitan tän!
On tuntunut pitkään siltä, kuin olisin tummenevien pilvien ympäröimä. Koskaan ei tiedä milloin alkaa kaatosade tai alkaa ukkostamaan. Mutta nyt on alkanut satamaan. Vesi huuhtoo pahat ajatukset pikkuhiljaa pois. En mä sateessakaan jaksaisi kokoajan seisoa, mutta ainakin tiedän että sade helpottaa tulevaisuutta.
Ei hitto mä olen vielä elossa ja ylpeä siitä!
Tunnisteet:
hymy,
itsetuhoisuus,
kontrollointi,
nauru,
toivo,
Viiltely,
Väsynyt
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)